THEOCRACY - GHOST SHIP

Theocracyn edellisestä, As The World Bleeds levyn ilmestymisen jälkeen alkoi pitkä odotus. Ghost Shippiä saatiin odotella pitkät viisi vuotta, mutta odotus kannatti.

Levy alkaa rivakalla Paper Tiger biisillä, joka on tunnelmaltaan sitä tuttua Theocracyä. Muuten materiaaliltaan Ghost Ship on bändin suoraviivaisin levy tähän asti. Biisien pituudet ovat lyhentyneet, ainoastaan päätösraita Easter on poikkeus noin 10 minuutin pituudellaan. Yleensä Theocracy on parhaimmillaan pitkissä kappaleissa ja levyn parhaimmistoon Easter meneekin. Biiseissä on myös AOR vivahteita, joita voi  kuulla mm. Around The World And Backissä.

Omasta mielestäni on hyvästä, jos bändi osaa tehdä erilaisia levyjä ja Ghost Shipillä Theocracy osoittaa muuntautumiskykynsä. Pienillä muutoksilla on saatu aikaan muusta tuotannosta erilainen levy ja varmasti bändi jatkaa uudistumista myös tulevaisuudessa.

Arvosana: 8½

ASH VS. EVIL DEAD

Ash vs. Evil Dead on sarja, joka perustuu nimensä mukaisesti legendaarisiin Evil Dead elokuviin, joita on ilmestynyt kolme. (+ uudelleenfilmatisointi, joka ilmestyi 2013)

Ensimmäinen Evil Dead elokuva ilmestyi vuonna 1981 ja ohjaajana toimi myöhemmin myös Spider-Man elokuvia ohjannut Sam Raimi. Ensimmäinen Evil Dead oli perinteisempää kauhua, jossa nuorisoporukka menee syrjäiselle mökille. Tämähän on tuttu asetelma monista kauhuelokuvista.

Jatko-osa ilmestyi 1987, ja se oli ensimmäistä elokuvaa huumoripainotteisempi. Evil Dead 2 on mielestäni trilogiasta onnistunein ja parhain elokuva.

Elokuvasarjan kolmas osa, Army Of Darkness ilmestyi 1992 ja tämä on jo puhdasta komediaa. Bruce Campbellin esittämä Ash joutuu keskiajalle, ja päästäkseen takaisin joutuu hän tappelemaan pimeyden armeijaa vastaan. Tuon perusteella leffa vaikuttaa todella kököltä, mitä se periaatteessa onkin. Lopulta kuitenkin niin viihdyttävä. :)

Sarjassa Bruce palaa Ashin rooliin ja meno jatkuu Army Of Darknessista tutulla humoristisella linjalla. Jos et ole nähnyt Evil Dead elokuvia, niin luultavasti sarja ei anna sinulle mitään erikoista ja monta asiaa menee ohitse. Kuitenkin viittauksia ja jopa takaumia näytetään alkuperäisistä elokuvista. Bruce on Ashin roolissa kuin kotonaan. Jotenkin todella karismaattinen näyttelijä, vaikka onkin tehnyt b-luokan juttuja. Myös muut näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin. 

Sarjaa on nyt ilmestynyt kaksi kautta ja omasta mielestäni toinen kausi oli parempi. Vielä sekopäisempää menoa, paljon gorea ja huonoja vitsejä. Näistä aineksista on Ash vs. Evil Dead tehty ja se on loistavaa. Erinomaista aivot narikkaan viihdettä.

Suomessa Ash vs. Evil Deadia voi katsoa C More -palvelussa. 

TEMPLE BALLS - TRADED DREAMS

Oululainen Temple Balls julkaisi debyyttinsä 24.2.2017 ja levy onkin ollut siitä lähtien tehokuuntelussa. Bändi soittaa perinteistä melodista hard rockia ja soittaa muuten pirun hyvin!

Levy alkaa lyhyellä introlla, jonka jälkeen alkaa kymmenen biisin suoranainen hittiputki. Off The Gridin jälkeen tuleva Freak Flag on levyn ehdottomasti parasta antia. Mahtava groove biisissä. Hell And Feelin' Fine jatkaa äärimmäisen tarttuvalla kertosäkeellään. Loistavia kertosäkeitä onkin levy täynnä ja kuin huomaamatta laulelee itse biisien mukana. Päätösraita Under My Feet rauhoittaa tunnelman, jonka jälkeen tekeekin heti mieli painaa uudestaan play-nappulaa.

Bändi hoitaa soittamisen ammattitaidolla, mutta erityismaininta täytyy antaa laulaja Arttu Teroselle. Hänellä on täydellinen ääni juuri tämän tyyppiseen musiikkiin. Oikein miellyttävää kuunneltavaa.

Traded Dreamsilla Temple Balls osoittaa kykynsä ja nousee suoraan kärkikahinoihin. Levylle tekisi mieli antaa täysi kymppi, mutta jätetään kakkoslevylle hieman parannettavaa. Vai voiko tästä paremmaksi muuttua? Eli matka kohti levykauppaa, ette tule pettymään!

Arvosana: 9½

AMORPHIS - UNDER THE RED CLOUD

Syksy saapuu ja on uuden Amorphis albumin aika. Ja mikä albumi sieltä tulikaan!

Under The Red Cloud on luonnollista jatkoa jo aikaisemmille Tomi Joutsenen kanssa tehdyille levyille. Tällä kertaa bändi suuntasi tuottaja Jens Bogrenin luokse ja hän sai piiskattua bändin pojilta ulos heidän vahvimman levyn sitten Eclipsen.

Biisimateriaali on tasaisen vahvaa, eikä mielestäni yhtään huonoa biisiä mahdu mukaan. Parhaimpina hetkinä koen kappaleet The Four Wise Ones sekä Dark Path, jossa on todella tarttuva kertosäe. Joutsen lisäksi käyttää Circle albumin aikaan opittua korkeampaa örinälaulua, joka toimii erinomaisesti. Eikä puhtaissa lauluissa valittamista ole, päinvastoin.



Digipakin bonuskappaleista löytyy lisäksi yksi parhaimmista kappaleista Come The Spring, joka mielestäni olisi pitänyt ehdottomasti sisältyä itse albumiin. Olisi ollut täydellinen päätöskappale.

Jokaisesta kappaleesta löytyy koukkuja ja uusia ideoita, jotka tulevat esiin lukuisten kuunteluiden jälkeenkin. Under The Red Cloudilla yhdistyy täydellisesti uusi ja vanha Amorphis. Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan.

Arvosana: 10/10

PELAAMISEN HISTORIAA JA MIKSI MINÄ PELAAN?

Olen harrastanut pelaamista jo pienestä pitäen. Kotoa löytyi silloin kasibittinen Nintendo, eli tuttavallisemmin NES. Myöhemmin tuli Super Nintendo, eli SNES. Näillä tuli pelattua tietenkin Mario pelejä ja tietenkin Turtles-pelit olivat kovassa suosiossa. Jossain vaiheessa veli osti ensimmäisen PlayStationin ja sille ensimmäiseksi peliksi valikoitui Rayman. Tästä on sellaiset muistot, kun ei tullut heti ostettua muistikorttia, niin pelin sai aina aloittaa alusta. Melko turhauttavaa. :) Luonnollinen jatko oli tietenkin PlayStation 2 ja kirppikseltä ostamani Nintendo 64.

Tämän jälkeen on TV-tasolta löytyneet oikeastaan kaikki konsolit: Xbox, Xbox 360, Wii, Wii U, PS3 ja PS4. Lisäksi löytyy PC, jolla tulee nokinverran pelailtua.




Siirrytään kysymykseen, Miksi minä pelaan?

Minulle pelaaminen on oikeastaan ollut pakokeino oikeasta maailmasta. Pelien maailmaan on helppo uppoutua ja unohtaa ympäröivät asiat ja murheet.

Yksi syy on myös sosiaalisuus, samalla sohvalla pelaten esim Mario Karttia. Tämä on nykykonsoleilla jäänyt harmittavan vähälle huomiolle. Netissä pelaaminen on oikeastaan kuihduttanut paikallisen moninpelaamisen. Onneksi Wii U on poikkeus tässä ja sille löytyykin useita pelejä, joita voi samalla sohvalla pelata.

Nintendon Amiibot ovat suosittuja. Kuvassa Yarn Yoshi.

Erityisesti tykkään avoimen maailman peleistä, joissa virtuaalisessa maailmassa voi vapaasti mennä ja rellestää, purkaa vähän paineita. Toinen suosikkigenre on elokuvamaiset pelit, kuten Until Dawn tai Heavy Rain, joissa voi itse vaikuttaa juonen kulkuun ja omilla valinnoilla on vaikutusta.

Viimeaikoina kuitenkin pelaaminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle ja enemmän tulee ostettua pelejä kuin pelattua niitä. Jätän kuitenkin suosiolla hyllyyn kaikki satoja tunteja vaativat roolipelit ja muut, koska en niitä tulisi koskaan läpäisemään.

Pelaaminen on siis jo pitkäaikainen harrastus ja voisi sanoa että jonkinlainen elämäntapa. Toivon, ja tiedänkin, että pelaaminen tulee olemaan osa elämääni hautaan asti

Miksi sinä harrastat pelaamista?

ELOKUUN KUULUMISET

Elokuu on jo yli puolessa ja elämä menee tasaista arkea. Onneksi töissä on käynnissä kiva projekti. Saimme tehtäväksi kerätä kuvapankkia Visit South Coast Finland sivustolle, joten tiedossa on matkailua Länsi-Uudenmaan alueella ja tietysti ahkeraa kuvien ottoa.

Projektille on aikaa varattu kolme viikkoa ja yrityksiä, joissa pitää käydä ottamassa kuvia on yli 20, joten kiirettäkin pitää. Onneksi on kuitenkin suht rentoa meininkiä, niin ei suurta stressiä ole ainakaan vielä tullut.

Projektin aikana tulee vierailtua myös monissa paikoissa, joista en ole kuullutkaan, sekä saa kivasti uusia kokemuksia. Vielä kun kelit näyttävät suosivan, niin ei voi valittaa. :)

http://www.visitsouthcoastfinland.fi/
https://www.flickr.com/photos/visitsouthcoastfinland

Paavolan tammi, Lohjansaari, Lohja

AMORPHIS - MARKUS LAAKSO (KIRJA)

Jokunen viikko sitten ilmestyi Markus Laakson kirjoittama kirja Amorhis-yhtyeen urasta. Kirja kattaa koko bändin uran aina teinivuosien virityksistä uusimpaan levyyn.

Näin vasta Tomi Joutsenen aikana bändiin hurahtaneelle kirjassa oli rutkasti tietoa uran alusta ja eri levyjen tekoprosesseista. Kattavasti kuvailtiin myös eri kiertueiden kulkua ja kommelluksia.

Teksti oli helppolukuista ja soljui vaivattomasti eteenpäin. Kirja tulikin ahmittua muutamassa päivässä. Risuja täytyy antaa tekstin sekaan heitetyistä pienistä mustavalkokuvista, joista ei aina oikein selvää saanut. Mielellään olisi kaikki kuvat sijoittanut värillisenä erilliseen osioon, niinkuin osa kuvista nyt olikin.

Jos Amorphis yhtään kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti lukaisemaan kirjan.