HUONO PELAAJA

Viimeaikoina olen huomannut kuinka huono pelaaja olenkaan nykypäivänä. Pelejä tulee hankittua enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

PC:llä Steamissa on tällä hetkellä 140 peliä kirjastossa ja suurin osa on kesken tai ei aloitettu ollenkaan. Kaikenlaiset alennusmyynnit kasaavat nopeasti pelaamattomien pelien kasaa. PS3:lle on myös kerääntynyt iso kasa pelaamattomia pelejä PS+ jäsenyyden myötä.

Pelien pituus myös on suuressa osassa siinä jääkö peli kesken. Mitään RPG pelejä on ihan turha aloittaa, koska ne jäävät hyvin suurella todennäköisyydellä kesken. Optimaalinen pituus itselle on 8-12 tunnin välillä.

Nykyään olen myös helppojen pelien ystävä. Turhaudun äkkiä, jos jään jumiin johonkin kohtaan. Pelit tulee myös pelattua aina normaalilla tai helpolla vaikeusasteella.

Nämä molemmat asiat yhdistyvät Vitalle hankkimassani Final Fantasy X/X2:ssa. Molemmissa pelattavaa olisi yhteensä 200 tuntia. Tiesin kyllä lähes varmasti, että miten tässä käy, mutta ajattelin antaa itselleni mahdollisuuden. X:ää olen nyt pelannut 25 tuntia ja tuntuu, että seinä tuli jo vastaan. Väsyin grindaamiseen ja ainakin itselleni haastaviin kohtiin. Jotkut pomotaistelut vaan tuntuvat ärsyttävän vaikeilta. Muutamassa kohdassa oli pakko turvautua netin pelioppaaseen. Varsinkin jos et ole tarpeeksi kehittänyt hahmoja. Final Fantasy X on kyllä hyvä peli, mutta ei vaan pysty. X2:sta en ole vielä edes aloittanut.

Viimeistä Fantasiaa remasteroituna.

Viimeaikoina ilmestyneistä peleistä Telltalen The Walking Dead ja Wolf Among Us ovat sopineet parhaiten omaan pelityyliini. Sopivan pituisia episodeja ja mukavan helppoa pelattavaa. Lisäksi South Park: The Stick of Truth tuli pelattua melko nopeasti läpi. Mutta tämä sujahtikin kestoltaan sinne 10+ tunnin paikkeille. Vitalla on myös monia pienempiä pelejä, mitä on mukava pelata silloin tällöin tunti tai pari.

Joskus tuli myös pelattua nettiräiskintöjä enemmän, esim. CoD4. Nyt olen kokeillut Battlefield 4:ää pelata PS4:llä todetakseni vain etten osaa. :)

Monia huippupelejä odottaa siis pelaajaa. Ehkä sitä jonain päivänä vielä saa tyhjennettyä pelaamattomien pelien kirjastoa. Tätä vaan hankaloittaa jatkuva uusien hyvien pelien tulva.

KUMMEUS, MITÄ SE ON?

Sain kutsun kummisedäksi ja tottakai suostuin siihen pestiin. Olen tässä kuitenkin miettinyt, että mitä se kummeus nykypäivänä on?

Tietääkseni kummin pitäisi olla lapsen vanhempien mukana auttamassa lapsen kasvatuksessa. Lisäksi kummin pitäisi olla ystävä, tuki ja turva lapselle. Mutta onko se nykyään näin? Vai onko kummeus vain joku välttämätön juttu, mihin pitää vain suostua, kun ei kehtaisi kieltäytyäkään?

Ainakaan omat kummini eivät ole pahemmin elämässäni olleet mukana. Joskus lapsena saatoin jouluna tai syntymäpäivänä saada lahjoja. Konfirmaatiossa näin yhden kummini, jota en muista nähneeni koskaan. Enkä ole kyllä häntä senkään jälkeen nähnyt. Tuntuu, että se kummilapsi lakkaa olemasta heti kun rippikoulu on käyty. Eikä sitä itse osaa oikein yhteyttä pitää kummeihin, kun kummit ovat jääneet lapsuudesta saakka niin etäisiksi.

 

Olen miettinyt osaisinko itse olla jotenkin paremmin mukana tämän lapsen elämässä. Tilanteen huomioon ottaen saattaa kuitenkin jäädä vähälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Omia lapsia ei ole vielä, enkä ole varma haluanko koskaan, niin en tiedä miten sitä osaisi kasvatuksessa auttaa, kun lapsista ei juuri kokemusta ole.

Mutta eiköhän ajan kanssa tule selväksi miten voin olla mukana ja avuksi. Toivottavasti voin olla parempi kummi kuin omani ovat ja pitää yhteyttä lapsuuden ja rippikoulun jälkeenkin.

Kummilta rippilahjaksi saatu risti.

INFAMOUS SECOND SON (PS4)

Ensimmäinen kunnon peli tuli hankittua PlayStation 4:lle inFAMOUS Second Sonin muodossa.

Kahta aikaisempaa inFAMOUSta olen myös pelannut PS3:lla ja tämä on näistä ehdottomasti paras.

Grafiikka on todella nättiä. Varsinkin valaistus on toteutettu hienosti sekä efektit näyttävät komeilta. Peli pyörii tasaisesti, vain jos ruudulla räjähtelee ja tapahtuu paljon, nytkähtelee ruudunpäivitys vähän. Tätä tapahtuu vain harvoin.

Pelattavuus on oikeastaan tuttua jo aikaisemmista osista. Nyt käytössä on sähkövoiman sijaan neljä erilaista voimaa. Aluksi käytössä on savuvoima, jolla pystyy tekemään perus tarkkuuslaukauksia ja ampumaan raketteja. Myöhemmin käyttöön saadaan muun muassa neonvoima, joka on mun mielestä näyttävin voimista.

Second Sonissa on myös karmasysteemi, mikä on tuttu aikaisemmastakin pelistä. Välillä joudutaan tekemään valintoja hyvän ja pahan välillä. Pahaa karmaa saa myös aiheuttamalla pahennusta kaupungilla. Hyvää karmaa saa pelastamalla ihmisiä ja välttämällä siviilien vahingoittamista. Karma vaikuttaa myös pelin loppuratkaisuun sekä joitain voimapäivityksiä saa vain pelaamalla pahana/hyvänä.

Pelin avoimessa kaupungissa Seattlessa voi myös tehdä sivutehtäviä ja kerätä sirpaleita, joilla voi päivitellä voimia. Sivutehtävät vaan rupeavat pidemmän päälle toistamaan itseään. Näihin olisin toivonut enemmän vaihtelua.

Second Son on PS4:en ehdottomasti paras ja näyttävin peli tällä hetkellä.

Arvosana: 8,5/10

Pelistä hankin Collector's Edition version, jossa mukana tuli kaikenlaista tavaraa. Samanlainen pipo, mitä päähahmo Delsin käyttää, pinssejä, pullonavaaja sekä keräilykolikko. Pelin voi myös pukea mukana tulleeseen pikkuiseen huppariin, mikä on kyllä todella turha lisä. :-)

MARRAS

Olen aina vihannut itseäni. Joskus vähemmän, usein enemmän, mutta aina. Yritin hirttäytyä jo napanuoraan.

Luen melko harvoin kirjoja, mutta yksi oli pakko hankkia. Sentencedin kitaristinakin tunnettu Sami Lopakka on kirjoittanut esikoiskirjansa nimeltään Marras.

Kirja kertoo pohjoissuomalaisen bändin kiertueesta Euroopassa. Kiraristi Hautamaa toimii kirjassa minä-kertojana ja näin päästäänkin hyvin läheltä tutustumaan Hautamaan mielenmaisemaan. Kiertueeseen mahtuu monenlaista tapahtumaa, eivätkä läheskään kaikki ole hyviä. Teemaltaan kirja on synkkä. Se käsittelee vaikeita asioita, kaveruudet alkavat rakoilla, huonoja uutisia kotoa, alkoholia, riitoja. Keikkojen välissä tutustutaan  kaupunkien historiaan ja menneisyyden tapahtumiin. Mukaan mahtuu myös monia hauskoja sivuhenkilöitä, kuten bussikuski sekä kiertuemanageri.

Synkistä aiheista huolimatta kirjaan mahtuu myös paljon mustaa huumoria. En olekaan nauranut minkään kirjan parissa yhtä paljon. Kirja on helppolukuinen sekä hyvin koukuttava ja se tulikin ahmittua kannesta kanteen yhden päivän aikana.

Suosittelen kirjaa kaikille ja varsinkin Sentencedin musiikin ystävät saavat kirjasta varmasti paljon irti.

Arvosana: 9/10

Uusia löytöjä

Uusia bändejä on aina mukava löytää. Nyt tuli tehtyä kaksi varsin loistavaa löytöä. Molemmat bändit tekevät melodista progressiivista metallia ja levyt julkaistiin samana päivänä.

Ensimmäinen on australialainen Teramaze, jonka uusi levy kantaa nimeä Esoteric Symbolism. Levy on bändin neljäs ja ensimmäinen johon itse tutustuin.

Bändi on aikaisemmin tehnyt thrash-metallin tyylistä musiikkia, mutta tyyli on vaihtunut uudempiin levyihin progre-metalliin. Erityismaininta täytyy antaa laulaja Brett Rerekuralle, jolla on tosi miellyttävä ja puhdas ääni. Levy on kestoltaan 78 minuuttia, joka on paljon. Levylle pitää varata aikaa kuunnella ja vaikka pituutta löytyykin, ei sille mielestäni huonoa materiaalia mahdu.

Toinen löytö on tanskalainen Anubis Gate, jonka uusi albumi kantaa nimeä Horizons. Tämä on jo bändin kuudes levy. Jotenkin on mennyt tämäkin bändi ohitse.

Kuukauden Levy (Dynazty - Renatus)

Ajattelin aloittaa uuden juttusarjan, jossa valitsen kuukauden levyn. Levy voi olla julkaistu juuri tai olla joku vanhempi levy, mikä jostain syystä on ollut tehokuuntelussa.

Tässä kuussa kuukauden levy- tittelin saa ruotsalaisen Dynaztyn Renatus albumi.

Uudestisyntynyt.

Dynazty on perustettu vuonna 2007 ja on julkaissut 4 albumia. Kolmella aikasemmalla levyllä bändi on soittanut enemmän kasarihevin tyylistä musiikkia, mutta tällä uudella levyllä tyyli on muuttunut.

Renatuksella Dynazty vaihtoi tyyliä kasarihevistä enemmän metallisempaan suuntaan ja päivitti soundit nykypäivään. Bändi on levyllä panostanut erityisesti kertosäkeisiin, sillä jokainen kappale sisältää erittäin tarttuvan kertsin, eikä täytebiisejä mielestäni levyllä ole. Myös koskettimia käytetään levyllä runsaasti ja niistä tulee mieleen toinen ruotsalaisyhtye Amaranthe, jolta bändi on selvästi ottanut vaikutteita uuteen levyynsä.

Voisin valita levyltä jokaisen biisin suosikikseni, mutta erityisesti iskevät aloitusbiisi Cross The Line, sinkkunakin julkaistu Starlight, Incarnation sekä Run Amok. Erityismaininta täytyy antaa laulaja Nils Molinille, jolta lähtee korkeat äänet ja melodisempi laulu hienosti. Ehdottomasti Ruotsin parhaimpia vokalisteja.

Täytyy myöntää, että tämä tyylinmuutos on erittäin onnistunut. Innolla odottelen, mitä seuraava albumi tuo tullessaan.

Arvosana: 9/10

Uusi levysoitin (Pro-Ject Debut Carbon)

Jokunen aika sitten tuli hankittua ensimmäinen kunnon levysoitin. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin hankkimaan Pro-Ject Debut Carbon mallin verkkokauppa.comista. Punainen versio oli hintaan 246,90€, joka oli mielestäni ihan hyvä hinta, kun muutoin soitin maksaa muualla yli 300 euroa.

Aikaisemmin minulla oli vanha Akain soitin, joka rupesi olemaan elämänsä päässä, joten päivitys tuli tarpeeseen. Akai oli puoliautomaattinen ja tämä Carbon taas täysin manuaalinen, joten neula pitää itse nostaa ylös aina levyn loputtua. Käyttöönottoa aluksi vähän jännitin, mutta lopulta se olikin varsin helppoa. Hihna paikalleen, levylautanen, paikalleen ja lopuksi äänivarren vastapainon asennus. Vastapainon asennuksen kanssa meinasi aluksi mennä sormi suuhun, mutta onneksi YouTubesta löytyi hyvä video.

Kovin montaa levyä en ole vielä kerennyt hankkimaan. Lähinnä löytyy muutamia heavy klassikkoja 80-luvulta ja pari tuoreempaa levyä. Kuvassa soittimessa pyörii Amoralin Fallen Leaves & Dead Sparrows, joka on yksi alkuvuoden kovimpia levyjä. Seuraavaksi hankintalistalla olisi Tuomas Holopaisen The Life And Times Of Scrooge.

Vinyylissä on joku oma viehätyksensä. Mukava ottaa levy hienoista kansista, asettaa se lautaselle ja laskea neula levylle. Samaa fiilistä ei kyllä saa klikkaamalla tiedostoa tietokoneelta. Jatkossa tulee kyllä ostettua useampi uusi levy vinyylinä, mikäli levystä sellainen julkaistaan.

Lautasella Amoralin Fallen Leaves & Dead Sparrows.