Sain kutsun kummisedäksi ja tottakai suostuin siihen pestiin. Olen tässä kuitenkin miettinyt, että mitä se kummeus nykypäivänä on?
Tietääkseni kummin pitäisi olla lapsen vanhempien mukana auttamassa lapsen kasvatuksessa. Lisäksi kummin pitäisi olla ystävä, tuki ja turva lapselle. Mutta onko se nykyään näin? Vai onko kummeus vain joku välttämätön juttu, mihin pitää vain suostua, kun ei kehtaisi kieltäytyäkään?
Ainakaan omat kummini eivät ole pahemmin elämässäni olleet mukana. Joskus lapsena saatoin jouluna tai syntymäpäivänä saada lahjoja. Konfirmaatiossa näin yhden kummini, jota en muista nähneeni koskaan. Enkä ole kyllä häntä senkään jälkeen nähnyt. Tuntuu, että se kummilapsi lakkaa olemasta heti kun rippikoulu on käyty. Eikä sitä itse osaa oikein yhteyttä pitää kummeihin, kun kummit ovat jääneet lapsuudesta saakka niin etäisiksi.
Olen miettinyt osaisinko itse olla jotenkin paremmin mukana tämän lapsen elämässä. Tilanteen huomioon ottaen saattaa kuitenkin jäädä vähälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Omia lapsia ei ole vielä, enkä ole varma haluanko koskaan, niin en tiedä miten sitä osaisi kasvatuksessa auttaa, kun lapsista ei juuri kokemusta ole.
Mutta eiköhän ajan kanssa tule selväksi miten voin olla mukana ja avuksi. Toivottavasti voin olla parempi kummi kuin omani ovat ja pitää yhteyttä lapsuuden ja rippikoulun jälkeenkin.
 |
| Kummilta rippilahjaksi saatu risti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti